Chessin syksy

Alla on kertomus erään Chessin ja hänen perheensä elämästä Suomessa. Koira vaikuttaa oikein ihastuttavalta, eikö vain! Kannattaa lukea!

"Hemin kävin hakemassa Hollannista Joa van der Avort  Adey May`s you are The One kasvattajalta. Asuin silloin Sveitsissä ja koska Euroopassa ei oikein ollut muita pentuja juuri silloin tulossa, niin tämä oli oikeastaan yksi ainoista vaihtoehdoista.

Kasvattajan kanssa viestiteltiin ja kyselin mahdollisuutta urospentuun.

Pidin heti kasvattajan asenteesta, koska ensimmäinen vastaus oli, että jos metsästän, niin voin mahdollisesti saada pennun, mutta muuten ei tule kauppoja.

Olen elämäntapametsästäjä ja kerroin, että koira tulisi nimenomaan metsästyskaveriksi ja metsästys tapahtuisi Suomessa. Kasvattaja näyttikin heti vihreää valoa ja kun pennut syntyivät, hän oli erittäin aktiivinen pentujen suhteen ja kertoi, että haluaa valita minulle pentueesta sen kovimmat vietit omaavan poikalapsen.

Hänelle oli tärkeää, että minulle tuleva pentu on sitkeä ja ei pelkää kantaa erillaisia esineitä.

Hemi syntyi 12.11.2014. (Jokin aika sitten juhlitiinkin rankasti 4v synttäreitä...)

Noin 7 viikon ikäisenä hain pennun ja se olikin kyllä pentueen energisin tapaus. Kantoi terhakkaasti isotkin lelut ja oli erittäin päättäväisen oloinen otteissaan. Tämä tuntui heti omalta koiralta.

Kasvattaja oli siedättänyt pentuja varhaisessa vaiheessa aseen paukkeelle ja kun aloin treenaamaan noutoja ja ampumista, niin koira ei oikein pamaukseen reagoinut mitenkään. 

Heti syksyllä 2015 vein Hemin ensimmäistä kertaa Kainuun korpeen lintumetsälle ja noin 8kk ikäinen nuori mies oli hieman ihmeissään, mutta jotenkin se meni heti käyttömodeen.

Ensimmäinen jahtipäivä meni täydellisesti ja aika nopeasti koira löysi teeriparven, minkä nosti ylös ja suoraan minun ampumalinjalle. Sain ammuttua siitä yhden teeren, mikä vielä siipesi jonkin matkaa, mutta jääden maahan avoimelle paikalle, mistä otti jalat alleen.

Koira oli hyvin kartalla ja saikin linnun heti kiinni ja toi sen melko rehvakkaasti eteeni. Hieman arpoi, että kummankohan tämä lintu nyt sitten voisi olla, mutta luovutti sen nätisti. Kehujen saattelemana palkinnoksi tietysti tuli sydäntä ja kivipiirasta.

Koira jotenkin hiffasi tästä kokemuksesta homman juonen ja heti samalle päivälle kävi nostelemassa lintuja lisää ja ensimmäisten päivien saalis olikin 5 lintua.

Joka syksy on metsästetty ja aina tuo koira löytää linnut. Se toimii käsittämättömän hienosti metästystilanteessa ja en ole esim. hakua treenannut sen kanssa ollenkaan. Se vain tulee siltä luonnostaan. Nouto on myös todella varmaa.

Koira merkkaa linnut hienosti. Se jännittyy viulunkieleksi ja liikkeet nopeutuu. Se yleensä odottaa luvan, ennen kuin käy nostamassa ne ilmaan. Tämä on erittäin hieno ominaisuus ja tekee metsästyksestä jopa helppoa.

Olemme metsästäneet Hemin kans vain lintuja, mutta yksi ilta, metsässä lenkillä ollessamme, koira sai vainun supikoirasta. Kuulin, kun supi aloitti huutamisen ja kutsuin Hemin pillillä pois tilanteesta, koska en nähnyt pimeässä supia. Koira tulikin heti luokseni, mutta kantoi ison supin suoraan jalkoihini. Supi oli onneksi terveen oloinen ja lopetin sen nopeasti.

Kaikki varoitteli minua uros Chessien hankkimisesta. Moni otti oikein asiaksi laittaa pitkiäkin sähköposteja, että miksi uros Chessie ei ole hyvä vaihtoehto minulle.

Olin kuitenkin päätökseni tehnyt ja mikään muu ei enää kelvannut.

Ensimmäinen vuosi olikin melko villiä aikaa ja murrosikäinen iso uros olikin hallittava määrätietoisesti. Jo kaksi-vuotiaana koiran todellinen luonne oli tullut selvästi esiin ja tämä olikin äärimmäisen kiltti yksilö. 

En pidä oikeastaan koskaan Hemiä kiinni. Tulee heti hihnaan lenkillä, ei mene kauas ja muutenkin hyväpäinen koira. Vastaan tulevat koirat ei sitä juurikaan kiinnosta, paitsi, jos lapset on mukana. Lapset aiheuttaa jonkinmoisen vahtivietin ja silloin se pyrkii vieraan koiran ja lasten väliin voimakkaasti. Ei kuitenkaan osoita vihaa eikä rähjää, mutta joku vietti sieltä potkii esille.

Kotia se "muka" vahtii isoäänisesti, mutta vieraat saa vastaansa sylikoiran.

Hemi on todella selkeä ja varmaotteinen koira. Sen kanssa on kiva touhuta ja myönnän kyllä, että en ole mikään koirakuiskaaja, eli treenattu on noutoa ja hieman käyttäytymistäkin, mutta muuten tuo on semmoinen "aina mukana"  tyyppi. Se on utelias ja vähän vilkaskin vielä, mutta on ollut ehdottomasti helpoin koira, mitä minulla on koskaan ollut.

Pää kestää kovempaakin menoa ja metsästys on juhlaa sen kanssa. 

Kerran tuli lenkillä Kuhmossa karhukin vastaan ja koira kävi ihan vierestä sen morjestamassa, ilman aikomustakaan perääntyä. Käyttäytyi kuitenkin niin rauhallisesti, että karhu jatkoi matkaa ja koira tuli luokseni.

Minä olen kyllä koirarotuni nyt löytänyt ja ehkäpä haaveilen, että jokupäivä saisin Hempalle kaveriksi toisen Chessien. Ehkä jopa sukuakin jatkettua, koska tällä koiralla on kyllä metsästysvietti täyttä timanttia."